Kun viranomainen epäonnistuu,
kansalainen maksaa laskun.
Tämä on laskelma siitä, mitä oikeusvaltion puolustaminen maksaa yksityiselle ihmiselle.
Kustannus ei katoa
Kun viranomainen laiminlyö tehtävänsä, työ ei jää tekemättä. Se siirtyy kansalaisen tehtäväksi.
Selvittäminen, dokumentointi, kantelut, valitukset, oikeudenkäynnit – kaikki tämä olisi ollut vältettävissä, jos rakennusvalvonta olisi toiminut lain mukaan.
Viranomaisen virhe maksaa. Kysymys on vain siitä, kuka maksaa.
3 400 tuntia
Olemme käyttäneet asian selvittämiseen yli 3 400 tuntia.
Mihin aika on kulunut
- Asiakirjojen hankkiminen – tietopyynnöt, arkistojen läpikäynti, dokumenttien kokoaminen
- Tapahtumaketjun rekonstruointi – mitä tapahtui, milloin ja kenen toimesta
- Lainmukaisuuden arviointi – miten viranomaisen olisi pitänyt toimia vs. miten se toimi
- Asiantuntijalausunnot – teknisen näytön hankinta ja analysointi
- Kantelut ja selvitykset – 12 viranomaiselle, useita täydennyksiä jokaiselle
- Oikeudenkäyntiasiakirjat – haastehakemukset, kirjelmät, todistelu
Tämä ei ole ollut vapaaehtoista. Se on ollut välttämätöntä oikeusturvan toteuttamiseksi tilanteessa, jossa viranomaiset eivät hoitaneet omia tehtäviään.
Oikeudenkäynnin kustannukset
Pelkästään ensimmäisen oikeudenkäynnin käräjäoikeuskäsittelyn kustannukset ovat nousseet noin 190 000 euroon.
Asianajaja oli mukana oikeudenkäynnissä varmistamassa muotoseikat ja tuomassa uskottavuutta. Sisältö on tuotettu itse.
Miksi näin
- Asianajajat eivät olisi tehneet tätä työtä – kukaan ei ota vastaan asiaa, joka vaatii vuosien perehtymistä ja tuhansien tuntien dokumentointia
- Kustannukset olisivat olleet mahdottomat – jos kaikki työ olisi tehty asianajajan tuntihinnalla, lasku olisi ylittänyt 500 000 euroa
- Viranomaisten selvitystyö siirtyi meille – teimme sen, mitä viranomaisten olisi pitänyt tehdä viran puolesta
Oikeusvaltion puolustaminen ei ole mahdollista ilman poikkeuksellisia resursseja – tai poikkeuksellista sitoutumista.
Ei virhe – tietoinen lainrikkominen
Käräjäoikeuskäsittelyn yhteydessä rakennustarkastajat kuultiin todistajina. Jokainen heidän vastauksensa on todiste siitä, että lakia rikottiin tietoisesti.
Mitä kuulemiset paljastivat
- Rakennustarkastaja Markku Aro: Myönsi tietäneensä lain vaatimukset, mutta valitsi “tulkinnan” joka palvelee kuntalaista paremmin. Lain tietoinen sivuuttaminen ei ole tulkintaa.
- Rakennustarkastaja Tuomas Ellilä: Vahvisti käytännön, jossa loppukatselmuksia tehdään rauenneille luvilla “alueellisen tulkinnan” perusteella. MRL 143 § on pakottava laki – sille ei ole “alueellista tulkintaa”.
- Tekninen johtaja Reima Ojala: Puolusti menettelyä viittaamalla rakennusvalvonnan rooliin ja valvontavelvollisuuteen. Valvontavelvollisuus ei oikeuta lain rikkomiseen.
- Rakennustarkastaja Juha Kuokkanen: Kuvasi käyttöönottokatselmuksen käytäntöjä vuodelta 2007. Pitkä väärä käytäntö ei tee siitä laillista.
Jokainen näistä lausunnoista on lainvastainen. Kyse ei ole tulkinnoista. Kyse on pakottavien lakien tietoisesta sivuuttamisesta.
MRL 143 §: “Jos rakennustyötä ei aloiteta kolmen vuoden kuluessa … rakennuslupa raukeaa.”
MRL 153 §: “Rakennusta … ei saa ottaa käyttöön ennen kuin … loppukatselmus on pidetty.”
Nämä eivät ole tulkinnanvaraisia. Nämä ovat pakottavaa lakia.
Kun viranomainen kertoo tienneensä lain edellytykset mutta toimineensa niistä poiketen, kyse ei ole enää pelkästä erehdyksestä. Se antaa perusteen arvioida virkavastuun toteutumista ja saattaa täyttää rikosoikeudellisen vastuun tunnusmerkistön.
Perustuslaki 118 §
Perustuslain 118 § on selkeä:
“Jokaisella, joka on kärsinyt oikeudenloukkauksen tai vahinkoa virkamiehen tai muun julkista tehtävää hoitavan henkilön lainvastaisen toimenpiteen tai laiminlyönnin vuoksi, on oikeus vaatia tämän tuomitsemista rangaistukseen sekä vahingonkorvausta julkisyhteisöltä taikka virkamieheltä tai muulta julkista tehtävää hoitavalta.”
Tämä ei ole uusi laki. Tämä ei ole tulkinnanvarainen. Tämä on voimassa oleva perustuslaki.
Kyse ei ole oikeusvaltion laajentamisesta. Kyse on sen soveltamisesta.
Mikä on oikeusvaltion hinta?
Jos viranomaisen lainvastainen toiminta jää ilman seuraamuksia, viesti on selvä: lakia ei tarvitse noudattaa.
Kaksi vaihtoehtoa
- Vaihtoehto A: Viranomainen vastaa virheistään. Seuraamukset ovat riittävät estämään toistumisen. Oikeusvaltio toimii.
- Vaihtoehto B: Seuraamukset ovat nimellisiä tai olemattomia. Virheet toistuvat. Oikeusvaltio on vain sana.
Perustuslain 118 § takaa oikeuden korvaukseen viranomaisen lainvastaisesta toiminnasta. Laki on olemassa.
Kysymys on siitä, sovelletaanko sitä.
Oikeusvaltio ei ole ilmainen.
Mutta sen kustannusten ei pitäisi olla yksityisen kansalaisen kannettavina.
Lue koko tarina →