Tarina

Syksyllä 2020 ostimme omakotitalon. Kaunis talo lähellä merta.

Olimme varovaisia. Ostotarjouksessamme oli voimaantuloehtona hyväksytty loppukatselmus. Emme halunneet ostaa taloa, jota viranomaiset eivät ole tarkastaneet ja hyväksyneet.

Kunnan rakennusvalvonta teki loppukatselmuksen. Tuon jälkeen kauppa syntyi.

Luotimme viranomaiseen. Se oli virhe.

Keväällä 2021 taloon tuli sähkövika. Kutsuimme sähköasentajan selvittämään vikaa.

Hän paikansi vian nopeasti pääsulaketauluun: 35 ampeerin sulake oli mennyt rikki. Kun hän avasi sulakekaapin, hän näki että sulakkeen pää oli aivan musta. Kaapissa oli iskenyt kipinää. Todellinen tulipalovaara.

Asentaja katsoi asennuksia ja sanoi: “Täällä on ollut venäläistä hyppysähköä.” Asentaja totesi, että sulake oli vinossa ja että varokepohja oli rikki. Viallinen asennus oli rakennuttajana toimineen myyjän jäljiltä.

Ilmoitin vahingosta vakuutusyhtiölle. He kieltäytyivät korvaamasta. Syy: sähköasennuksissa oli virhe. Asennusvirheet eivät kuulu vakuutuksen piiriin.

Aloimme selvittää, kuka asennukset oli tehnyt.

Selvisi, että talomme sähköasennuksilta puuttui käyttöönottotarkastus ja että asennukset oli tehnyt mies, jolla ei ollut sähköurakointilupaa. Paikallisen energiayhtiön työntekijät kutsuivat häntä “sähköjänikseksi”.

Myyjänä toiminut rakennuttaja tiesi tai ainakin hänen olisi pitänyt tietää virheistä. Me emme tienneet mitään.

Tukesin valtuuttama tarkastaja dokumentoi löydökset:

Yli puolet asennuksista oli tehty väärin. Hengenvaarallisesti.

Mutta tämä oli vasta alkua.

Sitten selvisi pahempi asia.

Rakennuslupa oli rauennut yhdeksän vuotta ennen loppukatselmusta ja osaan talosta ei ollut koskaan edes haettu rakennuslupaa.

Rakennustarkastaja oli hyväksynyt loppukatselmuksen ilman voimassa olevaa lupaa. Ilman pakollisia välitarkastuksia. Sähkölaitteisto oli hyväksytty sähköpöytäkirjan perusteella, joka oli tehty 13 vuotta asennusten jälkeen.

Kun kysyimme asiasta, rakennustarkastaja myönsi kaiken:

“Ja eiks sekin oo kuitenki edellytys et pitää olla rakennuslupa voimassa, että voidaan se loppukatselmus tehdä?”

“Näin lainsäädäntö sanoo kyllä, että se on niinkun yksiselitteinen siltä osin… me ollaan tulkittu… tehdään niin sanotusti kaupunkilaisten hyväksi.” — Markku Aro, rakennustarkastaja, Naantali, 6.4.2022

Ostotarjouksemme voimaantuloehto oli loppukatselmus. Jos olisimme tienneet, että lupa oli rauennut ja katselmus laiton, emme olisi koskaan ostaneet taloa.

Viranomainen tiesi toimivansa vastoin lakia. Silti hän teki sen.

Vuonna 2025 asia eteni käräjäoikeuteen. Rakennustarkastajat kuultiin todistajina.

Jokainen heistä vahvisti sen, mitä Aro oli jo myöntänyt: he tiesivät.

Ei epäselvyyksiä. Ei väärinkäsityksiä. He tiesivät mitä laki sanoo – ja valitsivat toimia toisin.

MRL 143 §: “Jos rakennustyötä ei aloiteta kolmen vuoden kuluessa … rakennuslupa raukeaa.”

MRL 153 §: “Rakennusta … ei saa ottaa käyttöön ennen kuin … loppukatselmus on pidetty.”

Nämä eivät ole tulkinnanvaraisia. Nämä ovat pakottavaa lakia.

Käräjäoikeus hylkäsi vaatimuksemme. Perustelut: “Asia ei kuulu käräjäoikeuteen, vaan hallintotuomioistuimeen.”

Mutta hallintotuomioistuin oli jo sanonut: “Emme voi kumota loppukatselmusta, koska se ei ole valituskelpoinen päätös.”

Todisteet pöydällä. Tunnustukset nauhoilla. Ei oikeussuojaa.

Ennen oikeudenkäyntiä olimme yrittäneet saada jonkun korjaamaan virheen.

12 viranomaista. Nolla korjausta.

Kaupunki hylkäsi kantelumme – käsittelemällä “rakentamisen laatua”, vaikka kantelimme viranomaisvalvonnan laiminlyönnistä.

Poliisi ei tutkinut. “Ei syytä epäillä rikosta.”

Oikeuskansleri kieltäytyi valvomasta.

Tukes myönsi kirjallisesti, että lakia oli rikottu. Silti kukaan ei tehnyt mitään.

“Sähköturvallisuuslain 43 §:ää on rikottu siinä mielessä että siinä tehtäväksi määrätty käyttöönottotarkastus sekä sen pöytäkirja on tehty puutteellisesti koska siinä ruksitut kohdat eivät pidä paikkaansa.” — Ville Huurinainen, ylitarkastaja, Tukes, 13.1.2023

Marraskuussa 2023 tapahtui jotain odottamatonta.

Teimme yhdessä naapureidemme kanssa hallintokantelun – viisi kiinteistöä, sama rakennuttaja, sama rakennusvalvonta, samat ongelmat.

Aluehallintoviraston kehittämispäällikkö Ulla Peltola otti asian tutkittavaksi. Meidän tapauksemme oli tuore (loppukatselmus 2020), mutta naapureiden tapahtumat olivat vanhempia. Peltola totesi, että näissäkin on “erityinen syy” tutkia. Hän lähetti kunnalle laajan selvityspyynnön.

“Tässä tapauksessa on kuitenkin ilmennyt seikkoja, jotka johtavat siihen, että asia käsitellään ja tutkitaan hallintokantelumenettelyssä.” — Ulla Peltola, kehittämispäällikkö, AVI, 20.11.2023

Vihdoin joku otti asian vakavasti.

Sitten Peltola siirrettiin pois tutkinnasta. Ilman ilmoitusta meille.

Syyskuussa 2024 aluehallintovirasto antoi päätöksensä. Uusi esittelijä. Uusi linja: “Ei erityistä syytä tutkia.”

Täysin päinvastainen kuin aiempi päätös. Ilman kunnollista selitystä, että miksi näin tehtiin. Esitettiin epämääräinen väite, että Peltola olisi ylittänyt toimivaltansa lähtiessään tutkimaan asiaa. Peltola itse ei enää vastannut kysymyksiin.

Todisteet. Tunnustukset. Nolla vastuuta.

Nyt odotamme hovioikeuden päätöstä.

Mutta tämä ei ole enää vain meidän tarinamme. Tämä on tarina siitä, miten suomalainen järjestelmä toimii – tai ei toimi – kun viranomaiset tekevät virheen ja kieltäytyvät korjaamasta sitä.

Kaikki on dokumentoitu. Viranomaiset ovat itse myöntäneet virheet kirjallisesti. Rakennustarkastajat ovat todistaneet oikeudessa.

Silti kukaan ei ole vastuussa.