Keisarin uudet vaatteet
Tarina järjestelmästä, joka korvasi lain “yhteisellä tulkinnalla”
H.C. Andersenin sadussa huijarit kutovat kangasta, joka on näkymätöntä tyhmille. Naantalissa virkamiehet kutoivat “laillisuutta”, jota ei ollut olemassa.
Erona on se, että sadussa kukaan ei myöntänyt huijausta. Tässä tarinassa kutojat myönsivät oikeudessa kankaan olevan ilmaa — mutta hovi jatkoi silti juhlimista.
Osa 1: Kutojien tunnustus
Kutojat väittävät kankaan olevan olemassa, ja hovi uskoo, koska haluaa uskoa.
Rakennusvalvonta myöntää oikeudessa tienneensä, ettei lupaa ole, mutta päätti “harkinnallisesti” sivuuttaa lain.
— Rakennustarkastaja Ellilä, Varsinais-Suomen käräjäoikeus 8.10.2025
Kangas on “erityislaatuista”, jota tavalliset ihmiset eivät ymmärrä.
Laki korvataan virkamiesten keskinäisellä “tulkinnalla”, joka on lain yläpuolella.
— Rakennustarkastaja Aro, Varsinais-Suomen käräjäoikeus 8.10.2025
Osa 2: Kulkue halki oikeusasteiden
Kun virhe on tehty, järjestelmän tehtävä on suojella itseään. Kukaan ei pysäytä kulkuetta.
Suorittaa loppukatselmuksen rauenneelle luvalle. “Ei huomautettavaa.”
“Luotamme viranhaltijan arvioon.” Tutkinta päätetään, koska “rikosta ei epäillä”.
Ei näe syytä epäillä menettelyä, koska kaupunki vakuuttaa kaiken olevan kunnossa.
Ratkaisu: KHO ei tutki asiaa.
Perustelu: “Loppukatselmuspöytäkirja ei ole valituskelpoinen päätös.”
(Keisarin alastomuudesta ei voi valittaa, koska pukeutuminen on tekninen toimenpide.)
Virkamiehet myöntävät valalla: “Tiesimme luvan vanhentuneen. Sivuutimme lain harkinnalla.”
Mutta kulkue on jo mennyt – hallintopäätöstä ei voi enää purkaa.
Tässä versiossa lapsen huuto ei pysäytä kulkuetta. Keisari (järjestelmä) myöntää olevansa alasti, mutta jatkaa kävelemistä, koska Korkein hallinto-oikeus on päättänyt, ettei alastomuus ole valituskelpoinen tila.
Tämä sivusto on se lapsi. Dokumentit ovat se huuto.